Kalja, ai saatana että kyseinen sana hivelee korviani, jokainen korkinavauksessa tapahtuva sihahdus ja jokaisen tölkin napsutus, näitä kaipaan aina kun rahat on loppu tai darra tappavan paha.
Kunnon alkoholisti ei kylläkään pelkää darraa, vaan haluaa surmata sen, paloitella pieneksi palasiksi ja pakastaa anni mummon pakastimessa, tähän ainoa ja oikea tapa on juoda lisää tätä ihmisen kehittämää ihanaa myrkkyä, kunnon kanuuna lähtee isolla mätöllä ja parilla pitkällä vaikka torressa tai jossain muussa hyvässä lafkassa, mistä saa loistomuonaa ja kylmää bissee.
Tässä kuvassa Antilla on niin sanottu krapula.
Kun krapulakeijukaista on vedetty turpaan oikein urakalla voi ilta jatkua normaaliin malliin, lidlin kautta himaan juomaan kusenlämmintä noberlanderia ja katsomaan vanhoja simpsons jaksoja.
Treenikämpät ovat myös otollisia paikkoja sekoiludokailuun, nykyään ne kyseiset paikat ovat harvassa, mutta olivat aikoinaan sekopäiden kovin menomekka, monenlaista on tullut tehtyä reeniksillä, rikottu lakia, rikottu hampaita, oksennettu ympäri kämppää, rikottu seiniä, hierottu sukuelimiä yhteen, harrastettu paheita yleisesti ja niin edelleen.
Legendaarinen reenisbooli ja vanha kunnon treenis!
Jossain vaiheessa iltaa himassa kun alkaa olla ihan ok porukka kasassa voi harkita baariin lähtöä, siis jos naapurin virolaishuora on soittanut tarpeeksi monta kertaa poliisit ovelle.
Baarissa kunnon pahanaama pärjää hiluilla, muut voi p ummata toisilta ja pölliä vaikka omantunnon mukaan toisten juotavia, jos kärhämää sattuu, luuvitonen urpon hampaisiin ja jalat alle, portsarit osaa olla vähän vittumaisia, jos näkevät kyseinen metsojen taiston.
Kuvassa rakkaita alkoholisteja tequilapaukkujen jälkeen.
Illan päätteeksi on aina hyvä käydä kebabin kautta, grillit käy myös, mutta niissä saa yleensä vain turpaansa, kotiin päästyään on hyvä varmistaa että jääkaapissa on aamua varten jääkylmää vettä täynnä oleva lasi ja muutama olut.
"Krapula on köyhien tauti!" -Make
40 oz and big ass blunt, peace out!